Vielä viime viikolla käytännöllisesti katsoen koko Suomi iloitsi maastohiihdon MM-kisoissa Lahden seudulla sattuneesta poikkeuksellisen voimakkaasta mitalisateesta. Suomalaishiihtäjät haalivat jalometallilätkiä toistakymmentä kappaletta, joukossa muutama kaikkein kirkkainkin. Andrus Veerpalukin ilahdutti suomalaisia soitattamalla Paciuksen hymniä 30 kilometrin lenkkinsä päätteeksi.

Viikon lopulla hymy kuitenkin hyytyi. Ensin kärysi Jari Isometsä kiellettyjen aineiden käytöstä, heti perään viestikultaa hiihtänyt Janne Immonen. Asiaan tietysti kuuluu, että molemmat vilpistä kiinni jääneet vakuuttivat syyttömyyttään.

Larkolla alkoivat sisäiset hälytyskellot soida jo Isometsän selityksiä kuunnellessa. Huippuhiihtäjä ei muka tiennyt käyttämänsä aineen olevan kielletty. Tavallisesti huippu-urheilijat - ja varsinkin heidän taustavoimansa - ovat varsin tarkkaan selvillä lajinsa säännöistä ja määräyksistä, oli sitten kysymys itse suorituksesta, välineistä tai suorituksen parantamisesta vippaskonsteilla.

Isometsä myönsi auliisti hemoglobiiniongelmansa ja kertoi käyttäneensä verenohentajaa, jotta ei jäisi testeissä kiinni liian korkeista veriarvoistaan. Jo yleisen elämänkokemuksen mukanaan tuoma alkeellinen logiikka sanoo, että jos hemoglobiiniarvoja kerran tarkkaillaan, niin varmasti myös tarkkaillaan sellaisten aineiden käyttöä, joilla niitä pyritään manipuloimaan. Isometsän vakuuttelut eivät kerta kaikkiaan kuulostaneet uskottavilta.

Jos Jari Isometsän dopingkäry olisi jäänyt lajissaan ainoaksi, olisi ehkä joten kuten ollut uskottavissa, että kysymyksessä oli yksittäinen tapaus, johon Hiihtoliiton organisaatio ei mitenkään liity. Kun parin päivän sisällä jo toinen hiihtojoukkueen jäsen jää kiinni saman aineen käytöstä, putoaa tuolta Hiihtoliiton johdon julkisuuteen tarjoilemalta väitteeltä pohja. Kyseessä ei ole mikä tahansa tabletti, joita heitellään huolettomasti naamaan, vaan sairaaloissa käytettävä lääkeaine, jota osaa ruiskuttaa suoneen joko lääkäri tai kokenut narkomaani.

Tätä kommenttia kirjoittaessaan Larkolla ei ole tiedossaan koko Suomen joukkueelle tehtyjen doping-testien tulosta. Mutta vaikka se olisi negatiivinenkin, heittävät jo tiedossa olevat tosiseikat vakavan epäilyksen varjon kaikkien hiihtäjien ja heidän valmentajiensa sekä lääkäreiden ylle. Ehkäpä siinä rytäkässä leimaantuu jokunen oikeastikin syytön urheilija.

Koko jupakka bensa-asemalle "unohtuneine" lääkärilaukkuineen alkaa saada jo huonon agenttifilmin piirteitä. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan "agenttilaukusta" olisi löytynyt verisiä ruiskuja, mikä mahdollistaisi DNA-analyysin avulla selvittää ainakin osittain kiellettyjä mehuja nauttineiden henkilöllisyyden. Olisi kovin noloa kansainvälisille doping-testaajille, jos näissä tutkimuksissa paljastuisi, että lääkkeitä on ruiskutettu testeissä puhtaaksi todettuihin urheilijoihin.

Jo mahdollisesti syyttömien urheilijoiden oikeusturvakin edellyttää, että asia selvitetään pohjamutiaan myöten, maksoi mitä maksoi. Hiihtoliiton sponsorit äänestävät lompakollaan, hiihtostadionien katsomoita kansoittavat kannustajat jaloillaan. Opetusministeriö menettelee Larkon mielestä oikein jäädyttäessään Hiihtoliiton valtionavun.

Suomalaisten saamista mitaleista ei enää oikein osaa iloita. Iloitkaamme siis Andrus Veerpalun kultamitalista, joka mitä suurimmalla todennäköisyydellä on saavutettu rehellisin keinoin!

The Republic of Estonia is celebrating her 83rd birthday on Saturday. The historic occasion is being celebrated for the 10th time since the Russian occupation was brought to an end.

Larko wishes to congratulate the Estonian people on this occasion. Larko also wishes good luck for the Estonian national petanque team which is trying to overcome their Finnish opponents on the very same day. Have a nice independence day!